SirpaAholaLaurila

Epäluotettavaa kampanjointia

Joka viides suomalainen sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä. Noin joka  kymmenes suomalainen kokee elämänsä varrella ainakin yhden vakavan masennusjakson. Lisäksi köyhyydestä kärsii noin miljoona suomalaista.

Terveen ja hyvinvoivan on  vaikea käsittää  sairauden vaikutusta elämään. Samoin kuin  on vaikea ymmärtää köyhyyttä ellei sitä ole itse kokenut.  Silti vaalien aikaan useat ehdokkaat ottavat tämän joukon asiat vaaliteemoikseen. Ikävä kyllä vaalien välissä asia jotenkin pääsee unohtumaan. Ehkä irvokkain esimerkki on eräs Pohjois-Suomen ehdokas, joka on vuosien ajan haukkunut työttömiä tuilla loisiviksi luusereiksi ja pitänyt turhana kitinänä, ettei ihmisellä olisi rahaa lääkkeiden ostoon. Nyt sama mies on vaalityönään jakamassa ruoka-apua köyhille ja on olevinaan huolestunut heidän kurjuudestaan.

Toimin järjestökentällä, missä näen jatkuvasti henkilöitä, jotka joutuvat kokemaan köyhyyttä, työttömyyttä ja mielenterveysongelmia ja en voi käsittää, miksi näitä ihmisiä vielä yhteiskunnan puolesta ajetaan nurkkaan ja nöyryytetään.

Siltä se nimittäin tuntuu yllättävän monesta heikommassa asemassa olevasta.


Kun työtön on pitkään sinnitellyt pienellä tuella ja koettaa saada edes joka päivä syödäkseen , tuntuu irvokkaalta kuunnella hallituksen höpötyksiä , miten työttömät eivät vain viitsi mennä töihin. Juuri viime viikolla juttelin muutaman työttömän nuoren kanssa ( kaikki ammattiin valmistuneita ja satoja työpaikkahakemuksia tehneitä) ja jokainen sanoi olevansa masentunut, kun raha ei riitä elämiseen. Nuoret eivät voi harrastaa, käydä elokuvissa, ostaa vaatteita, saati, että voisivat suunnitella tulevaisuuttaan. Jokaisen toive oli saada työpaikka, jossa maksetaan palkkaa, jotta he voisivat elää tavallista arkea. 


Köyhyys ei ole kenellekään tavoite, sen nyt luulisi päättäjien ymmärtävän. Nämäkin nuoret kokivat nöyryyttävänä ja turhauttavana työministerin puheet siitä, että mikä tahansa työ on otettava vastaan.  Miten voi ottaa vastaan jotakin mitä ei ole? Tai kieltäytyä jostakin, mitä ei tarjota? Ja tästä vielä rangaistaan.  Työttömiin kohdistetuista sanktioista voisi puhua silloin, kun työpaikoista on ylitarjontaa, nyt niin ei ole.  Myöskään mitkään haastattelut työttömille eivät lisää yhtään työpaikkaa.

Kuten sanoin, kuntavaalien aikaan on taas köyhillä ja mielenterveysongelmaislla ystäviä. Onneksi nykymaailmassa on helppo todentaa, onko kyseisiä ihmisiä kiinnostaneet vaalien välillä nämä asiat lainkaan ja ovatko he tehneet niiden eteen jotakin.  Kannattaa siis harkita, kenelle äänensä antaa.


Sirpa Ahola-Laurila

Mielenterveyden keskusliiton liittovaltuuston jäsen
Mielenvireys ry puheenjohtaja
Oulun seudun päihde-ja mielenterveysneuvoston jäsen
Tht ry (Tasavallan harjoittelijat ja tukityöllistetyt) hallituksen jäsen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat